Ensimmäinen huonekalu Dc-fixillä

Keittiön tasot on tullut vedettyä jo aikaisemmin, mutta ne nyt oli melko helpot kun pitkälti oli suoraa vaan. Nyt olikin kaiken maailman mutkia, kulmia, reunoja ja kaikkea kamalaa. Ihan kivasti se kumminkin ainakin omasta mielestä onnistui, kunhan ei liian läheltä mene katsomaan.

Vanhassa laatikostossa ei ollut kaikkia nuppeja enää tallella, joten uudet oli hankittava. Hetken Suomen hintoja kauhisteltuani hyppäsin Ebayn suloiseen syleilyyn. Sieltähän ne sitten löytyi 0,50€/kpl, ilmainen toimitus ja kiinnitysruuvitkin tietysti mukaan. Tilasin samantien reilusti että on tuohon yhteen tulevaankin projektiin.

Moni kauhisteli että miten mä tuollaisen vanhan kauniin puukalusteen menen piilottamaan fixillä. Että olisi kuulemma paljon parempi ja helpompi hioa ja maalata. Siinäpä me sitten oltiinkin täysin eri mieltä. Aikanaan tuossa reilu vuosi sitten jouduin hankkimaan kaikki uudet kalusteet, koska en erinäisistä syistä omistanut mitään. Keräilin silloin kaikkea vanhaa ja vaikka huonokuntoistakin Facebookin kirppiksiltä ja netistä. Mieluiten ilmaiseksi tai vähintäänkin todella halvalla. Ajatukseni oli, ettei sillä ole merkitystä vaikka ne näyttäisivät kamalalta tai olisi vähän naarmuja tai jotan. Kun ei kerralla ollut varaa hommata sellaisia mitä haluaisin, niin voisin näitä sitten maalailla ja korjailla pikkuhiljaa.

Aloitin silloin projektini ruokapöydästä. Hioin ja hinkkasin niin käsin kuin koneellakin, hirvittävälle lakkakerrokselle ei vain tuntunut tapahtuvan mitään. Silti edellisen perheen lapsukaiset olivat onnistuneet piirtelemään lakkakerrokseen käsittämättömät naarmut. Yhden kokonaisen päivän mä sitä hioin, joka paikka pölyssä ja olkapäitä särki monta päivää. Päätin luovuttaa ja vetää maalin päälle. Ensimmäinen kerros kuivui päivän, toinen samoin. Pari lakkakerrosta 48h per kerros. Ja lopputulos oli kamala. Melkein viikko meni koko hommaan ja loppujen lopuksi jouduin kuitenkin vetämään päälle fixin että näyttäis mun silmään kivalta ja siistiltä. Siihen hommaan meni muuten 15min. Eli miksi ihmeessä mä haluaisin tehdä noin valtavan työn maalin kanssa kun homma onnistuu hetkessä fixillä? Lisäksi mun mielestäni maalattu pinta on ruma ja fixin pinta on ihanan tasainen ja sileä. Ja hei kukin tyylillään.

Pahoittelen sekamelskaa kuvissa. On niin paljon rojua ja projekteja tällä hetkellä tässä kämpässä ettei missään ole tarpeeksi tilaa ottaa kunnon kuvia.

Ennen

Jälkeen

Lopputulos on niin täydellisesti mun näköinen. Ei noi kulmat kaikki ole ihan priimaa, mutta ei häiritse kun se on muuten niin hieno. Aikaa taisi mennä muutama tunti ja ehkä pari ärräpäätäkin siinä lipsahti. Hintaa tälle uudistukselle tuli alle 20€ ja niistäkin rullista saan hienosti käytettyä vielä muihin projekteihin.

Tyylilleen eli itselleen uskollinen

Mä olen niin monta kertaa kuullut että en voi olla aito X (kuten punkkari, rokkari, hippi jne.), jos en toimi tai pukeudu tietyllä tavalla. Usein kysytään myös ivallisesti että yritänkö mä esittää jotain, kun enhän mä edes… Joka kerta vastaukseni on sama. Minä olen aito minä. Toimin niin kuin oikeaksi näen, pukeudun niin kuin hyvältä tuntuu. Aina ihmettelen että miten kukaan voi olla aito mikään tiettyyn ryhmään kuuluva, jos se ”aitous” perustuu siihen kuinka hyvin osaa matkia kyseisen ryhmän/suuntauksen ominaisia pukeutumistyylejä ja tapoja.

Kymmenisen vuotta sitten valmistuin pukuompelijaksi, mutta koskaan en niihin hommiin päätynyt. Koulusta ehkä jäi vähän sellainen ”pakko tehdä priimaa ja ohjeiden mukaan” –meininki, ja tekemisen ilo katosi. Nyt vuosien jälkeen alkaa ideoita taas pursuilla eikä kaiken tarvitse olla ihan täydellistä. Pyrin tekemään selkeitä ohjeita ja paljon kuvitusta. Vaikka koulun puolesta jotain tietoa hommaan löytyykin, niin kaikki tulee varmasti olemaan hyvin yksinkertaista koska liika näpertely ei ole mun juttu. Ei ehkä aina sieltä mistä aita on matalin, mutta sieltä suunnilta kuitenkin.

Tämä blogi tulee todennäköisesti pyörimään aiheiltaan lähinnä käsitöiden ympärillä. Sitä oppii väkisinkin olemaan luova kun köyhältä viedään viimeisetkin. Olen mm. tehnyt vanhoista sängyistä sohvan, kursinut vaatteita kokoon toisten vaatteiden avulla ja viimeisimpänä ihastunut dc-fixiin. Kankaista en heitä roskiin kuin ne ihan viimeiset silput, eikä mikään vaate ole käyttökelvoton ennen kuin siitä näkee läpi. Ideoin uutta ja hyödynnän jopa Ikea-kassit. Mutta kuten tuo tyyliasiakaan, ei tämäkään blogi tule olemaan niin yksioikoinen. Suurin osa postauksista on varmasti vaatetukseen ja sisustukseen liittyvää, kaikenlaista vanhojen asioiden uudistusta tavalla tai toisella. Toisaalta saatan tehdä päivityksiä siitä kuinka salilla ei tänään mennyt yhtään putkeen, tai kuinka joku lukemani uutinen jäi askarruttamaan mieltäni. Saatan hehkuttaa uusista Ebay löydöistäni tai siitä kuinka ärsyttävää on kun naapurit eivät voi edes kohteliaisuudesta nyökätä tervehdykseksi. Se elämä kun ei yleensä pyöri ihan vaan yhden asian ympärillä.

Tekstistäni, blogini nimestä ja tulevista kirjoituksistani voi varmasti päätellä minkälainen tyylisuuntaus on lähellä sydäntäni. En kuitenkaan halua tuputtaa mieltymyksiäni muille, enkä pidä siitä että minulle asioita tuputetaan. Elämä on vaan niin paljon helpompaa rennolla otteella. Minun päälläni tuskin koskaan tullaan näkemään vaaleanpunaista onepiece asua, mutta ei se minun elämääni hetkauta jos joku sellaisen haluaa päällensä pukea. Jos siis tyylini ja juttuni ovat sinulle ”vaaleanpunainen onepiece”, ole hyvä ja nauti annos rentoutta ja jatka matkaasi sinua kiinnostavien blogien pariin. Tai sitten jää seuraamaan matkaa avoimin mielin. Joka tapauksessa, enjoy the ride, ikävää sitä on kurjilla asioilla elämäänsä vapaaehtoisesti täyttää.